Now or never: Taskuvarkaita!

Viikonloppu meni taas ihan liian nopeasti!
Perjantai-sunnuntai välillä kävin ehdin käydä vain öisin nukkumassa kotona muutaman tunnin, ja sitten taas mentiin. Maanantai on lähtenyt aika hitaasti ja väsyneesti käyntiin, mutta kyllä tämä tästä... :D

Lucky me, yhdellä perheellä,
jolle työskentelen on kaksi söpöä hauvaa

Perjantaina pääsin töistä neljältä ja lähdin heti kohti keskustaa. Menimme tyttöjen kanssa Melbourne Stariin skywheeliin, saimme halvalla tarjousliput. Normisti tämä lysti kustantaisi lähemmäs 30 dollaria, eikä mielestäni olisi ihan sen hinnan väärti.
Skywheelin jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa ja löydettiin vahingossa tosi kiva paikka - Taco Bill. Ravintola oli todella pieni, sijaitsi erään pienen talon yläkerrässä. Sisään päästyämme meille iskettiin sombrerot päähän ja naapuripöydissä oli houkuttelevan näkösiä jättimäisiä margaritalasillisia - tilasimme siis margaritakannun. Ja ruokaa. Parasta margaritaa jota olen koskaan maistanut ja ruoka oli myös superhyvää, tunnelmasta vielä lisäpisteet. Melbournessa ruokapaikan löytäminen ei ole ongelma, ongelma on siinä, että minkä paikan valitsee - pienet kujat keskustassa on täynnä toinen toistaan ihanamman näkösiä paikkoja. Sama ongelma kahviloiden kanssa!
Rahat uppoaakin siis pääasiassa täällä ruokaan ja kahviin. Ja ehkä viiniin ja kaljaankin muutama dollari uppoaa viikonloppuisin.

Melbourne Starin näkymiä

Taco Bill

Lauantaiaamuna oli taas aikainen herätys, treffasimme keskustassa, haimme kahvit ja hyppäsimme tramiin kohti St. Kildaa. Keskustaan pääseminen oli aikamoinen reissu, sillä junat eivät kulkeneet viikonloppuna Point Cookista, joidenkin ratatöiden vuoksi. Bussimatka kestikin sitten tuplasti sen mitä junalla menisi..
Päivä oli ihanan aurinkoinen, mutta kylmä. En edes tiedä mitä kaikkea teimme, mutta jotenkin onnistuimme viettämään 10 tuntia St. Kildassa ja keskustassa. Kävelimme ympäriinsä, söimme, joimme kahvia, tapasimme yhden uuden tytön ja kumosimme pari skumppapulloa. Odotettiin auringonlaskua, että päästiin näkemään Kildan rannalla asustavat pingviinit, he kun heräävät vasta pimeän laskeuduttua. Loppuillasta satttui mielenkiintoinen käänne, kun Meganin iphone varastettiin bussissa. Olimme nousemassa bussista pois, ja vaikka kaverimme Allison käveli Meganin takana, oli varas ehtinyt napata puhelimen Meganin repusta ilman, että kukaan huomasi mitään. Onneksi puhelimen katoaminen selvisi heti bussista noustuamme, ja onneksi Melbournen julkisissa liikennevälineissä on CCTV-kamera. Public Transport Victoria teki mahtavaa työtä, he tarkistivat heti kyseisen bussin turvanauhan, soittivat poliisille ja alle tunnissa poliisi oli tavoittanut varkaan ja saanut puhelimen takaisin, ja palauttivat sen sitten Meganille. Ihan huikeeta, olimme jo 99% varmoja, ettei Megan enää puhelintaan koskaan näe. Tulipahan opittua, että täällä pitää olla varuillaan omaisuuden kanssa kun kaupungilla liikkuu!